Iidan ja Pekon 3. vuosipäivä -video

Moikka!

Koulut ovat alkaneet jo jonkin aikaa sitten sekä arkikin on lähtenyt rullaamaan hienosti, joten pikkuhiljaa bloginkin olisi aika palailla kesätauoltaan! Tänään, 31.8 vietettiin minun ja Pekon kolmatta vuosipäivää, jonka kunniaksi päätin blogiinkin julkaista tämän videon meistä. Pian on tulossa uusia postauksia mm. starteista, joita ajoin kesän aikana Lillillä.

Linkki videoon

Kesäkuun hiitti

Moikka taas pitkästä aikaa!

Aika on vierähtänyt taas huiman nopeasti. Ensimmäinen kuukausi kesälomaa meni aivan silmänräpäyksessä, samoin kuin edellisestä postauksesta kuluneet kaksi kuukautta. Lupasin itselleni, että kesälomalla olisin aktiivisempi kuin koskaan ennen, mutta toisin taisi käydä. Tuntui kuitenkin hyvältä pitää näinkin pitkä tauko postailusta, mutta sitäkin mukavampaa on viimein palata takaisin blogin pariin paremman motivaation kera. Kesäkuun aikana juuri mitään ihmeellistä ei ehtinytkään onneksi tapahtua lukuun ottamatta sitä, että pääsin vihdoin ja viimein ajamaan ensimmäisen starttini Hämeen paikallisraveissa 17.6. Niin kuin voisi kuvitella, en kuitenkaan kilpaillut Lillin kanssa, vaan pääsin pitkästä aikaa Ozzian-nimisen ponin kärryille, joka asustaa Poni-Ilolan poniravikoulussa. Ensimmäiseksi startiksi se ei ollut mikään maailman parhain. Jo lämmittelyssä huomasin, että Ossi painoi paljon ohjalle ja laukkasi herkästi, enkä ole tottunut ajamaan sellaisilla poneilla. Minun takiani jouduttiin myös uusimaan volttaus kerran, ja lisäksi Ossi hylättiin liikojen laukkojen vuoksi. Epäonnistumisista huolimatta lähdin kuitenkin hyvillä mielin takaisin kotimatkalle, sillä olin tyytyväinen, että selvisin ensimmäisestä startistani ehjin nahoin, vaikka jännitys ennen kisapäivää olikin kova. Vaikka se saattaakin kuulostaa oudolta, niin minua vieraammalla ponilla kilpaileminen hieman epäilytti, sillä en tunne sitä tai tiedä, miten sillä "kuuluisi" ajaa. Kaikesta huolimatta kyseessä oli hauska ja ikimuistoinen reissu!

Kesäkuun 14, päivänä kävimme myöskin Lillin ja Pekon kanssa niiden ensimmäisellä yhteisellä hiitillä. Tarkoituksena oli alun perin päästä radalle isolla porukalla, mutta valitettavasti osa joutui perumaan, ja päädyimmekin radalle vain kahden ponin kera.

Saavuimme Killerin raviradalle hieman ennen kello 18. Keli oli aivan ihana hiittaamiseen! Aurinko paistoi ja oli lämmintä, mutta itselleni ei tullut ainakaan liian kuuma. Annoimme ponien tutustua paikkaan ja veimme ne valjastuspaikoille. Pekon kanssa tässä oli aluksi hieman ongelmia, mutta pienen suostuttelun jälkeen molemmat poni seisoivat siellä nätisti odottamassa varusteiden laittoa. Tyhjensimme autosta minun ja ponien tavarat, jonka jälkeen harjailin ja siistin poneja jo toiseen kertaan, sillä olin tehnyt sen jo aikaisemminkin kotona ennen lähtöämme. Emme pitäneet mitään kiirettä, sillä Pekon ohjastaja tuli paikalle vähän myöhässä. Pikkuhiljaa aloitin valjastamaan niitä. Molemmilla poneilla käytin samoja varusteita, mitä kotonakin lukuun ottamatta sekkejä, y-rintaremmejä, Pekolla olevaa potkuremmiä, sekä Lillin suitsiin laitettuja kokosilmälappuja.

Kello 19 aikaan olimme viimein valmiita lähtemään radalle Anninkin tultua paikalle. Ajoin itse Lilliä, ja Anni puolestaan Pekkoa. Killerillä sattui olemaan juuri samaan aikaan ratsastuskilpailut. Ratsukot harjoittelivat onneksi vain yhdessä kohdassa rataa, joten pystyimme kuitenkin ajamaan poneilla hiittiä rataa ympäri, kunhan hiljensimme aina hevosten kohdalla. Alkuun kävelimme noin puoli kierrosta, jotta ponit saisivat tutustua rataan ja samalla lämmitellä käynnissä. Tämän jälkeen lähdimme hölkkäämään.  Pekkoa selvästi jännitti aina suurien hevosten ohittaminen, sillä se ei ole tottunut näkemään usein täysin vieraita hevosia ratsastajat selässä. Tunne oli kuitenkin molemminpuolinen, sillä myös hevoset tuntuivat pelkäävän Pekkoa, sillä sen varusteista kuului omituista kilinää. Lilli puolestaan ei välittänytkään muista eläimistä, vaan keskittyi hienosti omaan juoksuunsa. Se oli innokas ja tuntui radalla paljon reippaammalta, kuin kotona. Parin kierroksen hölkkäämisen jälkeen suuntasimme volttauspaikalle 1600 metrin paalulle. Volttaaminen sujui kummankin ponin osalta hyvin. Lähdimme juoksemaan kokonaisen kierroksen ympäri.  Lilli tajusi heti, mistä oli kyse ja ravasi niin reippaasti, ettei Pekkokaan meinannut pysyä perässä. Harmillisesti emme kuitenkaan pystyneet ottamaan aikaa ratsastuskisojen vuoksi.

Tämän jälkeen siirryimme radan ulkopuolelle, ja vaihdoimme ponit. Oli kieltämättä kivaa hiitata pitkästä aikaa Pekonkin kanssa!  Kävelytimme poneja hetken, jonka jälkeen päätimme juosta toisenkin hiittikierroksen. Huomasin heti, ettei Pekko selvästikään ravannut niin hyvin kuin kotona. Lisäksi se jäi Lillistä melko paljon jälkeen. Se varmasti oli jo väsynyt juostuaan monta kierrosta, sekä jännittynyt joutuessaan juosta vieraassa paikassa vieraiden hevosten keskellä. Oli miten oli, Lillin hiljentäessä tarkoituksellisesti pääsimme viimein sen rinnalle. Juostessaan samaan tahtiin kaverinsa kanssa Pekkokin alkoi reipastua, ja loppusuoralla saimme juuri ja juuri ohitettua sen.  Tämän jälkeen hölkkäsimme vielä hitaasti yhden kierroksen loppuverryttelyksi ja suuntasimme takaisin tallialueelle. Siellä kävelytimme poneja vielä pienen lenkin kärryjen kanssa.

Molemmat ponit käyttäytyivät hiitillä hienosti ja loppujen lopuksi olen tyytyväinen sekä Lillin, että Pekon juoksuun. Myöskin matka kotiin päin sujui hyvin, ennen kuin avasimme kotipihassa trailerin oven. Pekko oli nimittäin hangannut hännästään suuren tupon jouhia  irti. Se oli kieltämättä ärsyttävää, kun häntä oli pitkään kamalan näköinen. Nyt heinäkuun puolella se on kuitenkin alkanut näyttää paremmalta, sekä jouhiakin on alkanut kasvaa takaisin. Se on aikaisemminkin hangannut häntäänsä kuljettaessa, mutta ei yleensä noin pahasti. Tästä siis opimme, että jatkossa Pekon häntä täytyy pintelöidä aina sen mennessä traileriin!

Kesäkuun loppupuolella käytyämme hiitillä aloin etsimään Lillille sopivaa starttia, jotta pääsisimme viimein kilpailemaan. Sellainen onneksi löytyi, ja tänään onkin meidän ensimmäinen yhteinen starttimme Hankasalmen raviradalla. Tavoitteenamme ei ole voittaa, vaan saada hyväksytty juoksu, johon olemme tyytyväisiä. Startista on tulossa myöhemmin postausta! 

Ponien kuulumisia & Summer Bucket -list 2017

Moikka!

Pahoittelen tätä hieman pidempää postaustaukoa Lillin tulon jälkeen. Olenkin jo pitkään aikonut kirjoittaa tästä blogin uudesta päätähdestä, mutta into bloggaamiseen on jälleen kerran ollut hukassa. Nyt onneksi motivaatio on alkanut pikkuhiljaa palailla sekä monia uusiakin postausideoita pyörii mielessä, joten päätin vihdoin ja viimein ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa lyhyesti ponien kuulumisista, sekä samalla kertoa pientä infoa tämän vuotisesta Summer Bucket -listastani.

Lilli muutti meille tasan kuukausi sitten, 8. huhtikuuta. Se on kotiutunut hienosti, ja tuntuu kuin se olisi asunut meillä jo ikuisuuden. Pekosta ja Lillistä tuli nopeasti kavereita, mutta niillä on selvästi edelleen paljon kilpailua ruoasta ja huomiota, jonka vuoksi sekä hampaita, että takajalkoja näytellään välillä puolin ja toisin. Tästä syystä tämän postauksen vappuisia kuvia ottaessa hieman jännitti, miten ponit suhtautuvat olemaan vierekkäin kuvattavina vieläpä ilmapallojen ja muiden koristeiden kanssa. Ne kuitenkin yllättivät minut positiivesti käyttäytymällä järkevästi, lukuunottamatta kaiken serpentiinin syönnin yrittämistä. 

Tänä keskiviikkona eläinlääkäri tuli antamaan molemmille poneille influenssa- ja jäykkäkouristusrokotteet, sekä samalla saimmekin niiden rokotteet kulkemaan oikeassa rytmissä. Seuraavana päivänä molemmilla poneilla oli lämpöä, mutta Pekko oli kuitenkin huomattavasti Lilliä kipeämpi. Se paranikin nopeasti jo perjantaihin mennessä, mutta Pekon kuume vain nousi ja vointi huononi päivän aikana. Selvisimme onneksi kuitenkin vain säikähdyksellä ja kuumelääkkeellä, sillä illalla ruuna oli jo selkeästi virkeämpi ja tänäänkin koko päivän terve ja kuumeton. Tällä hetkellä molemmille poneille kuuluu siis oikein hyvää. Tästä huolimatta ne saavat rokotteiden vuoksi  kuitenkin muutaman päivän vapaan rankasta liikutuksesta, mikä onkin poneille  varmasti mieluinen!

Nyt pääsemmekin viimein  otsikon toiseen aiheeseen, Summer Bucket -listaan. Summer Bucketin säännöt ovat yksinkertaiset. Kuten moni varmasti tietääkin, sen ideana on toteuttaa kesäloman aikana mahdollisimman monta kohtaa listasta, johon te saatte tämän postauksen kommenteissa ehdottaa haasteita minulle ja poneille. Otan mukaan vain hevosiin ja bloggaamiseen liittyviä, järkeviä ehdotuksia. Kesän lopuksi teen postauksen, jossa katsomme, kuinka monta haastetta olen saanut suoritettua. Suorittamattomista tehtävistä saan jonkilaisen rangaistuksen. Melko yleinen rangaistus on esimerkiksi kylmän vesiämpärin kaataminen päälle, mutta halutessanne voitte kertoa muitakin ideoitanne, jos jotai tulee mieleen. Aikaa kommentoida ehdotuksianne on 31.5 asti.

Pekon muutto kotiin

Viime viikolla, 1.4,  olikin hieman tavallista erikoisempi lauantai-aamu. Jouduin heräämään jo klo 7, ja heti aamutoimien jälkeen lähdimmekin traileri perässä kohti Riitaojaa. Edessä oli siis muuttopäivä, jolloin Pekko tuli lopullisesti meille kotiin, viikkoa ennen uutta ponia. Perille saapuassamme otin tallin hevosista muutamia kuvia muistoksi, jonka jälkeen aloitinkin ponin harjaamisen ja jalkojen pintelöinnin. Selvisimme melko nopeasti, sillä suurimman osan tavaroista olimme pakanneet ja vieneet kotiin jo aikaisemmin. Pekon lastaamisessakaan ei mennyt kovin kauaa, vaikka pientä vastustelua oli, ja trailerin nähdessään poni tekikin pienen karkureissun 10 metrin päähän.

Matka sujui hyvin, niin kuin oikeastaan kaikki muukin. Poni oli aivan ihmeissään osittain vieraan näköisestä paikasta, joka taisi kuitenkin jollain tavalla tuntua tutulta, sillä se onhan viettänyt meillä kaksi viimeisintä kesää. Tarha suurine lumikasoineen oli kieltämättä aika erinäköinen kuin kesällä, ja lisäksi rakennuksetkin olivat uudistuneet. Tallin lisäksi tarhaan oli tullut myös mökki toimittamaan varustehuoneen virkaa, sekä piha oli täynnä lautoja ja työvälineitä, joiden avulla rakennettiin myös suurta heinävarastoa siihen, missä aikaisemmin olimme pitäneet telttaamme. Talli oli edelleen samalla vanhalla paikalla, mutta yhden karsinan sijasta siellä olikin niitä kaksi kappaletta sekä muutenkin se oli kokenut muodonmuutoksen. Aamupäivän poni pysyttelikin pääasiassa tarhan takaosassa muutamaa kertaa lukuunottamatta, jolloin se juoksi lenkkeilijöiden perässä portin luokse. Sitä selvästikin jännitti, sillä päiväheinien syöminenkään ei oikein maittanut, ellen ollut istumassa sen vieressä. Myöhemmin poni virkistyikin kokonaan, sekä ujouskin kaikkosi. Poni pääsi käymään myös tallissa, eikä se ollutkaan sisältä yhtä pelottava, mitä ulkopuolelta. Tämän jälkeen se alkoikin kotiutua nopeasti.

Sunnuntai, maanatai ja tämänkin päivä ovat sujuneet hienosti. Eilen kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa kävellen hieman enemmän ympäristöön, sekä tänään pääsimme ajolenkille pitkästä aikaa. Pekkoa en ollut pystynyt vähään aikaan liikuttamaan kunnolla jäisten teiden vuoksi, vaan olimme ainoastaan käyneet kävely- ja ohjasajolenkeillä. Tämän vuoksi ponille onkin kertynyt huimasti ylimääräistä virtaa, jonka kyllä huomaa sen juoksennellessa tarhassa sekä myöskin tämänpäiväisellä ajolenkillä. Tarkoituksenamme ei kuitenkaan "lomailun" jälkeen ollut mennä kunnon hikitreeniä, joten tyydyimme lähinnä tutustumaan 3 kilometrin pituiseen, mäkiseen ajoreittiin suurimmaksi osaksi kävellen. Pohja oli loskainen, mutta onneksi ei kuitenkaan liian liukas, joten menimme kuitenkin pari ravipätkääkin. Pekko käyttäytyi kieltämättä hyvin, vaikka minulle itselleni tulikin jossain vaiheessa sellainen "apua mitä jos se nyt tekee jotain tyhmää, kun se viime kesänäkin sääti aina tässä kohtaa ja nyt tuuleekin paljon" -fiilis, mutta tämäkin ajatus osoittautui täysin turhaksi. Oli ihanaa päästä taas kärryjen kyytiin, sekä oli ihanaa, kun kelikin oli aurinkoinen tuulisuudesta huolimatta!

Ensi viikonloppuna on tosiaan se kauan odotettu päivä, jolloin tulen saamaan toisen ikioman ponini. Tuntuu todella oudolta miettiä, että pian pihassa seisookin yhden sijaan kaksi ponia, vaikka samaan aikaan se onkin aivan huippua. En tosiaankaan tiedä, kuinka pystyn odottamaan lauantaihin asti, mutta toivon mukaan viikko menisi nopeasti. Kyseinen hevonen on  9-vuotias shetlanninponitamma Lilli, joka tulee minulle raviponiksi sekä samalla pitämään Pekolle seuraa. Samalla siitä tietenkin tulee myös toinen blogin päätähdistä. Myöhemmin ajattelin tehdä Lillistä Q&A-postauksen, joten halutessanne voitte laittaa jo tämän postauksen kommentteihin mitä vain kysymyksiä siihen liittyen! 

Millä perusteella liityn lukijaksi?

Tällä kertaa onkin luvassa hieman erikoisempi postaus, jonka viime postauksessa mainitsinkin julkaisevani pian. Tomunseasta-blogin kirjoittaja haastoi minut tekemään tällaisen postauksen, jossa kerron miksi ja millä perusteella liityn blogeihin yleensä lukijaksi.

Haasteen ohjeet

1. Kirjoita nämä ohjeet ylös.

2. Kirjoita asioita, joita otat huomioon, kun liityt blogiin.

3. Laita postaukseen halutessasi kysymyksiä, kuten "Katsonko kuvien laadun?"

4. Lopuksi kokoa tärkeimmät asiat, millä perusteella liityt lukijaksi.

5. Lopuksi haasta vähintään 5 bloggaajaa tekemään tämänkaltainen postaus

Kuten monilla muillakin, heti ensimmmäisenä huomioni kiinnittyy aina blogin banneriin ja muutenkin ylipäätään ulkoasuun, joka nykyään on todella oleellinen asia blogimaailmassa. Jos ulkoasu on liian epäsiisti tai sekava, eikä siihen ole jaksettu panostaa, siitä saa usein sellaisen kuvan, ettei myöskään sisältöön ole panostettu, jonka vuoksi en yleensä ala blogia edes selaamaan tarkemmin. Tähän kategoriaan kuuluvat mm. huonot ja ärsyttävän silmiinpistävät väriyhdistelmät sekä huolettomasti tehdyt ja rajatut bannerit. Sitäkin suurempi miinus on myös se, ettei ulkoasulle ole kirjaimellisesti tehty mitään tai blogissa ei ole edes banneria. Aloittelevat blogit ovat toki asia erikseen, sillä vasta-aloittanut bloggaaja ei välttämättä tiedä koodeista tai bannereiden teosta tai siitä, että niitä voi jopa tilata ilmaisesti. Luen tästä huolimatta kuitenkin paria aloittelevaa blogia, joiden ulkoasu on muokkaamaton, mutta niissä vielä alkuun puutteellisen ulkoasun korvaavat siisti ja mielenkiintoinen teksti.
Erikoiset ja taitavasti tehdyt, siistit ja hienot ulkoasut puolestaan miellyttävät silmää. Jos itse ei osaa tehdä siistiä banneria tai koodailla ulkoasua, blogimaailmasta löytyy monia jotka voivat tehdä sen puolestasi ilmaiseksi tai maksua vastaan. Tätä ei kuitenkaan kannata käsittää väärin, sillä todella yksinkertainenkin ulkoasu voi olla nätti ja hyvä vaihtoehto blogin aiheen kannalta sekä muutenkin mukavaa vaihtelua, enkä tietenkään lue blogia vain ulkoasun vuoksi.

Seuraavaksi siiirrytään blogin kaikkein oleellisimpaan ja tärkeimpään osaan, tekstiin. En koskaan liity lukijaksi sellaiseen blogiin, jossa käytetään pelkkää puhekieltä, eikä oikeinkirjoituksesta ole tietoakaan. Teksti ilman isoja alkukirjaimia, pisteitä ja pilkkuja on häiritsevää luettavaa, sekä tämänkaltaiset yhdys sana virheet kaikkein ärsyttävävimpiä. Hymiöiden käyttö kannattaa vähentää aivan minimiin, sillä vaikka niitä on tottunut käyttämään aina normaalisti kirjoittaessa tekstiviestejä, postauksen saa näyttämään monta kertaa asiallisemmalta ilman niitä. Aluksi minullakin oli tämä ongelma, mutta pari kertaa saadessani siitä huomautuksia, vähensin niiden käyttöä, vaikka se tuntuikin aluksi oudolta.
Vaikka oikeinkirjoitus olisikin kunnossa, se ei aina tarkoita sitä, että liityn blogiin aina suoraan lukijaksi. Sen lisäksi tekstin täytyy olla mielenkiintoista ja monipuolista luettavaa sekä sujuvasti kirjoitettu. Liian tönkkö teksti ei ole kivaa luettavaa. Erilainen ja hyvällä tavalla tavallisesta poikkeava kirjoitustyyli saa myös usein kiinnostumaan blogista enemmän.

Aktiivinen postaustahti on mielestäni hyvä juttu, sillä yleensä en aloita lukemaan blogia, johon postauksia tulee vain muutaman kerran vuodessa. Tekstiä täytyy myös olla riittävästi ja jos tuntuu, ettei saa syystä tai toisesta kirjoitettua postaukseen kuin pari lausetta, kannattaa jättää suosiolla sen teko myöhemmäksi. Jos ei ole mitään asiaa tai kerrottavaa, niin älä kirjoita väkisin, vaan tee postaus silloin, kun motivaatiota on enemmän. Kuvapostaukset ovat tietenkin eri asia, eikä jokaisen postauksen tietenkään tarvitse olla erityisen pitkä.

Mielestäni hyvälaatuiset kuvat ovat blogin a ja o. Jokaisessa postauksessa kuuluisi olla kuvia edes pari kappaletta elävöittämään tekstiä. Heilahtaneet ja epätarkat kuvat saattavatkin pilata hyvin kirjoitetun postauksen. Tästä syystä kamerat, erityisesti järjestelmäkamerat ovat oikein käteviä apuvälineitä bloggaajalle, sille useimmiten niillä otetut kuvat ovat laadukkaampia. Blogissa saa toki esiintyä puhelinkuvia, kunhan ne eivät ole huonolaatuisia. Isokokoiset kuvat ovat aina plussaa, sillä on mukavampaa, kun ei tarvitse klikkailla kuvia suuremmiksi nähdäkseen ne paremmin. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä joskus hieman pienempikin kuvakoko voi toimia.

Myöskin tärkeä asia blogissa on mielestäni esittelysivut blogin päätähdille. Postauksia voi joskus olla hankala ymmärtää, jos ei tiedä kenestä puhutaan tai vaikkapa mikä hevonen on kyseessä, minkä vuoksi en välttämättä liittyisi lukijaksi. Tästä syystä pienen esittelytekstin kannattaa kirjoittaa esimerkiksi näkyvälle paikalle gadgeteihin sekä mahdollisesti välilehtiin myös tarkemmat esittelyt blogin ylläpitäjälle ja muille päähenkilöille, kuten eläimille. Yleensä esittelysivuja löytyy jokaisesta blogista, mutta joskus törmää niihinkin, joissa siitä ei ole tietoakaan.

Vaikka blogi täyttäiskin kaikki kriteerit, myöskin sen aihe tietenkin vaikuttaa siihen, liitynkö lukijaksi vai en. Luen suurimmaksi osaksi hevosblogeja, mutta lukulistaltani löytyy myös pari lifestyle- ja eläinblogia. Tykkään lukea samanlaisista aiheista, mistä itsekin bloggaan, eli useimmiten ravi- ja shetlanninponiblogit kiinnostaisivat minua eniten, mutta luen todella paljon muitakin erilaisia hevosiin liittyviä blogeja.

Pähkinänkuoressa:

- Siisti ja panostettu ulkoasu

- Mielenkiintoista tekstiä, oikeinkirjoitus tärkeää, ei liikaa hymiöitä
- Aktiivinen postaustahti

- Paljon suuria, hyvälaatuisia kuvia

- Selkeät esittelysivut

- Kiinnostava aihe

Tässä olivat siis perusteet, joilla liityn blogiin lukijaksi sekä samalla kriteerit mielestäni hyvään blogiin. Tämän haasteen saavat toki tehdä kaikki muutkin, joita en erikseen mainitse, mutta haastan tähän ainakin nämä seuraavat blogit:

 Ilon Pilkettä

Pinkki Pyörremyrsky

Eläimet sydämessä

Johanna ja ponit

Hymyillen Huomiseen

Katsaus hiihtolomaan

Moikka!

Hiihtolomani oli jo pari viikkoa sitten, joten tämän postauksen julkaisu on hieman venynyt. Loman alussa satuin muistamaan viime vuonna tekemäni postauksen, jossa oli kuvia kyseisen viikon jokaiselta päivältä, ja päätin toteuttaa sellaisen tänäkin vuonna, mutta hieman eri tavalla. Tällä kertaa olin ottanut jokaiselta päivältä neljä kuvaa Snapchatissa kellonajan ja mahdollisesti myös filtterin kanssa, jotka olen koonnut kollaasiin. Tämän tekeminen osoittautui yllättävänkin hankalaksi, sillä usein kuvaaminen meinasi unohtua, ja parin päivän kohdalla jouduin ottamaan lähes kaiken materiaalin vasta illasta. Hiihtoloman aikana en tehnyt juurikaan mitään erikoista, emmekä käyneeet missään reissussa koko perheemme kesken, mutta mukaan mahtui kuitenkin pari epätavallisempaakin tapahtumaa.

Perjantai 24.2

1. & 2. Loma alkoi tänäkin vuonna hieman erikoisemman koulupäivän jälkeen. Meillä oli liikuntapäivä, jolloin saimme valita erilaisista vaihtoehdoista, mihin menemme päivän ajaksi liikkumaan. Valitsin jälleen laskettelun kolmatta vuotta peräkkäin. 3. Kävimme välissä ostamassa ruokaa. Tuonne laskettelukeskukseen oli tullu paljon porukkaa muistakin kouluista ja osa työntekijöistä taisi olla jo lomalla, sillä jonot olivat pitkät ja kuvastakin päätellen jouduimme odottamaan ruoan saapumista kauan. 4. Nugetit ja ranskalaiset tulivat viimeinkin noin 45 minuutin odottelun jälkeen. En tiedä miksemme menneet välissä laskemaan rinteeseen, niin aika olisi kulunut paljon nopeammin!

Lauantai 25.2

1. Kävimme kaverini kanssa tallilla ajamassa Pekon. Keli oli upea, joten otimme kameran mukaan ja Anni räpsi meistä ihanan aurinkoisia kuiva. 2. & 3. Tallilta tulon jälkeen vaihdoimme sukset jalkaan ja isäni lähti vetämään minua ja Annia moottorikelkan perässä jäälle. Myöskin siellä oli nätti sää, enkä todellakaan malta odottaa, kun ensi vuonna pääsee ajamaan ponien kanssa jäällä toivon mukaan yhtä aurinkoisella kelillä! 4. Suklaata ja Netflixiä ♥

Sunnuntai 26.2

1. Tästä jutusta en olekaan vielä omassa blogissani sen tarkemmin maininnut, mutta Instagramia seurailevat saattavat tietää mistä on kyse, jos kyseisenä päivänä katsoivat Ig-tarinani. Olen kertonut tästä myös muutamissa blogiryhmissä WhatsAppissa. Menimme kyseisenä sunnuntaina siis katsomaan toista ponia, joka muuttaa Pekon kanssa meille kotiin huhtikuussa. Tästä tulossa tarkempaa postausta myöhemmin. 2. Pysähdyimme matkalla Ikeaan syömään ja katsomaan tavaroita huoneeseeni. 3. Saanko esitellä; Lilli, 9-vuotias aivan ihana shetlanninponitamma, tuleva raviponini ja toinen oma hevoseni. 4. Kotimatkalla pysähdyimme jälleen Ikeaan.

Maanantai 27.2

1. & 2. Maanantaina ei tainnut oikeastaan olla kiire mihiknään, joten heräsinkin vähän myöhempään ja vietin aamun katsomalla yhden suosikkisarjani Pretty Little Liarsin 6. kautta. 3. Kävin tallilla ajamassa Pekon. Oli kivaa käydä ajamassa hieman pidempi lenkki vaihtelun vuoksi, kun tiet olivat aurattu. 4. Autoin haukipihvien teossa.

Tiistai 28.2

1. Söimme laskiaistiistain kunniaksi edellisenä lauantaina leivottuja laskiaispullia. 2. & 3. Unohdin kuvaamisen lähes kokonaan päivän aikana, sillä autoin huoneeni tavaroiden kasaamisessa. Pääsin  tuolloin myös ensimmäistä kertaa nukkumaan huoneessani yötä remontin jälkeen. 4. Aloitin tilausbannerin väsäämisen.

Keskiviikko 1.3

1. Ajamisen sijaan liikutin tien liukkauden vuoksi Pekon käyttämällä sitä kävelyllä lumisella pellolla, joka oli kieltämättä sekä ponille, että minullekkin hyvää liikuntaa. 2. Leivoin iltaruoaksi kaksi kappaletta pizzaa. 3. Kirjoitin luonnokseksi haasteena saamaani postausta siitä, millä perusteella liityn yleensä blogeihin lukijaksi, mutta en ole vielä julkaissut sitä, sillä en ole vielä muokannut kuvia valmiiksi. Lähipäivinä pääsette kuitenkin toivon mukaan lukemaan sen! 4. Sain huoneeseeni uuden työpöydän, jonka äärellä on helppo kirjoittaa postauksia.

Torstai 2.3

1. Katsoin varmaankin miljoonatta kertaa Teen Wolfin 3. kautta, joka on kieltämättä aivan paras! 2. Kävin ulkona haukkaamassa happea. 3. Päiväruoaksi söimme minikokoisia kanankoipia, jotka olivat varmaan melkein parempia, kuin tavalliset. 4.  Torstain ja perjantain välisenä yönä julkaisin uuden postauksen, Helmikuun suosikit.

Perjantai 3.3

1. Vietimme koko aamun mummolassamme. 2. Liikutin Pekon ajamalla sillä hieman tavallista lyhyemmän, mutta reippaan lenkin. 3. Tultuamme tallilta suuntasimme Killerin radalle katsomaan hetkeksi raveja. Otin kuvia ponilähdöstä. mutta oikeastaan jokainen otos taisi epäonnistua kovan lumisateen vuoksi. 4. Suuriman osan ajasta ollessamme Killerillä shoppailimme Horzessa. Ostin sieltä Lillille ihanan lilapinkin fleeceloimen ja samaan settiin kuuluvan riimun, joissa molemmissa on "timantteja". Kieltämättä ihanaa, kun pian on poni jolle voi ostaa kaikkea pinkkiä! Lisäksi mukaan tarttui sininen heinäverkko Pekolle.

Lauantai 4.3

1. Kävin ulkona katsomassa varastoa, joka tulee olemaan ponien varuste- ja ruokahuone. 2. Luin jo etukäteen tiistaina olleisiin biologian kokeisiin, joissa oli melko pitkä koealue. 3. Päivän aikana kuvaaminen oli hieman jäänyt, sillä olin kuluttanut aikani pääasiassa vaatteiden ja uuden kaapin järjestelyyn. 4. Iltapalanani toimivat kinkkujuustoleivät paprikan ja jogurtin kera.

Sunnuntai 5.3

1. Menimme tallille ajamaan Pekon ihanan keväisellä kelillä! 2. Äitini opetteli kuvaamaan kamerallamme onnistunein tuloksin, sillä tykästyin moniin kuviin ,uten muunmuassa tuohon kameran näytössä näkyvään otokseen, joka onkin julkaistu myös Instagramissa. 3. Meillä kävi muutamia sukuluisia kylässä. 4. Tein  erään tilausbannerin valmiiksi, joka oli odottanut valmistumistaan koko loman ajan.

Millainen teidän hiihtolomanne oli?

Helmikuun 2017...

Helmikuu meni ohi oikeastaan vieläkin nopeammin kuin tammikuu, enkä oikeastaan edes huomannut kuun vaihtumista, ellei joku siitä olisi maininnut. Nyt onkin siis luvassa jälleen kuukauden suosikit -postaus, jossa kerron helmikuun kivoimpia juttuja!

...katselukerrat ja kommentit

Helmikuun aikana blogiani katseltiin 1333 kertaa, eli enemmän kuin viime kuussa. Kommentteja tuli yhteensä 30 kappaletta, ja eniten niitä oli Apassionata 2017 -postauksessa, joka oli samalla myös kuukauden katselluin postaus 108 näyttökerralla. Postauksia kirjoitin helmikuussa vain kaksi, vaikka tavoitteena oli kirjoittaa paljon enemmän. Otetaan sama tavoite myös tälle kuulle, ja toivon mukaan se sitten onnistuu!

Kuvaaja: Anni Pylväläinen

...kivoin tallipäivä 

Mikään tallipäivä ei oikeastaan noussut ainoana yli muiden helmikuussa, sillä mukavia kertoja oli paljon. Kuun aikana sain Pekon lopettamaan peruuttamisen ja turhat temppuilut, jotka olivat taas pikkuhiljaa alkaneet joulukuun jälkeen. Edelleen sillä on välillä sellaisia huonoja päiviä, mutta yleensä ottaen säätäminen on jäänyt vähemmälle. Yhdet kivoimmista tallipäivistä olivat se, kun kävimme kaverini Annin kanssa ajamassa Pekon sekä otimme siitä kuvia ja päivä aivan kuun lopussa, jolloin pääsin ajamaan pitkästä aikaa vähän pidemmän lenkin metsässä, kun tie oli aurattu. Molempina tallipäivinä oli ihanan aurinkoinen ja lämmin keli, sekä pohja oli hyvä liikutuksen kannalta. Lisäksi oli myös kivaa käydä vaihteeksi tallilla kaverin kanssa!

...paras ratsastustunti

Paras ratsastustunti oli varmaankin 6. helmikuuta, jolloin menimme ilman satulaa kovan pakkasen vuoksi, joka taisikin itseasiassa ylittää tallin pakkasrajan. Ulkona oli kylmä, joka ei kyllä ollut hyvä asia, mutta silti tunti jäi mieleeni poikkeavuutensa ansiosta, ja siksi myösin nousi kuukauden parhaaksi. Tunnin ratsastin Hvinurilla, josta on tullut lähiaikoina suosikkihevoseni.

...suosikkikuvani

Kuvaaja: Anni Pylväläinen

Tässäkin kuussa suosikkikuvia on kaksi kappaletta, joista molemmat ovat jo esiintyneet Instagraminkin puolella. Ne ovat otettu samana päivänä, mutta ovat silti melko erilaisia, joten en vain osannut valita, kumpi miellyttää enemmän. Ensimmäinen kuva on Annin ottama, ihanan aurinkoinen ajokuva, josta tykkään juurikin sen pirteyden takia. Toinen kuva on puolestaan minun otokseni, jonka otin loppykäyntien aikaan Annin istuessa kärryjen kyydissä. En olisi arvannut kuvan onnistuvan noinkaan hyvin ja tykkään siinä siitä, kuinka kamera on tarkentanut Pekkoon. Mikään mestariteos se ei kuitenkaan ole, ja olisi ollut vielä kivempi, jos Pekon korvat olisivat kunnolla hörössä :D

...tykätyin instagram-kuva

Kuun tykätyin kuva oli 5. helmikuuta julkaistu kuva, jolloin olimme matkalla Apassionataan ja kyselin, oliko ketään muita tulossa sinne samana päivänä. Kuva on kaverini Alina Jokelan ottama ja saanut tykkäyksiä tähän mennessä 303.

...suosikkiblogini

Tämän kuun suosikkiblogiksi valikoitui tällä kertaa Playsson.netin Junnutiimin blogi, joka aloitti toimintansa tässä kuussa. Oli mielestäni hyvä idea toteuttaa tälläinen "tunnetumpi" blogi, johon nuoremmatkin hevosharrastajat pääsevät kirjoittamaan. Sen postaukset ovat olleet kieltämättä mielenkiintoista luettavaa! Ellette ole vielä käyneet, niin suosittelen myös lukemaan Junnutiimin uusimman postauksen bloggaajien nuorista hevosista, josta löytyy myös haastattelu minusta ja Pekosta! 

Millainen teidän helmikuunne oli?

Apassionata 2017

Kuten viime postauksen lopussa mainitsin, olin 5.2 sunnuntaina siis Killerin Ravinuorten järjestämällä retkellä katsomassa Hartwall Areenalla tämän vuoden Apassionata-esitystä "Unelmien valkokangasta". Olin ollut katsomassa Apassionataa myöskin pari vuotta sitten koko perheeni kanssa, mutta nyt mukanani olivatkin vain äitinin sekä kaverini Alina.

Reissun aamuna jouduin heräämään melko aikaisin, sillä bussi lähti Killeriltä jo kahdeksan maissa. Me kuitenkin hyppäsimme kyytiin vasta ABC:ltä. Vaikka aikasiin herääminen viikonloppuna ei tuntunutkaan houkuttelevalta, bussissa ei kuitenkaan väsyttänyt enää yhtään. Matka sujui melko nopeasti yhden pysähdyksen taktiikalla, kun kävimme syömässä Matkakeitaalla noin reissun puolivälissä. Tilasin sieltä Hesburgerista nugetit ja ranskalaiset, jonka jälkeen jatkoimme kulkua.

Perille saavuimme hieman odotettua aikaisemmin, eikä pihallakaan ollut juuri mitään jonoa, joten pääsimme nopeasti sisään omille istumapaikoillemme. Meillä olikin onneksi hyvät paikat alakatsomosta, joka olikin kätevä juttu kuvaamisen kannalta. Jouduimme kuitenkin odottamaan jonkin aikaa hevosshown alkamista.

Heti alusta asti näytös oli kiinnostavaa katseltavaa ja oli kiva seurata hienojen hevosten ja osaavien ratsastajien yhteistyötä. Varsinkin ennen väliaikaa jouduin tosin taistelemaan kameran kanssa, jotta saisin videoiden seuraksi edes muutaman kuvan niiden kaikkien tärähtäneiden joukkoon, sillä olen tosi huono säätämään kameran asetuksia. Tässä postauksessa pääsette kuitenkin katselemaan muutamia todennäköisesti parhaiten onnistuneita kuvia. 

Kaikkien upeiden esitysten joukosta parhaiten mieleeni jäivät ratsastaja, joka istumisen sijaan seisoikin hevosen päällä sekä hyppäsi esteitä ohjastaen samaan aikaan parhaillaan kuutta eri hevosta, pienet ja supersuloiset falabellat sekä mies, joka työskenteli maastakäsin muistaakseni noin seitsemän hevosen lauman kanssa. Lisäksi pääsimme näkemään myöskin korkealle koulutettujen kouluhevosten liikkeitä ja tapahtumarikkaita vikellysesityksiä.

Eilen sain viimein tuon videon valmiiksi, ja vaikka sen kanssa kuluikin ihan kiitettävästi aikaa, en edelleenkään ole siihen oikein tyytyväinen. Mulla ei ollut viime viikolla juurikaan aikaa editoida sitä, jonka vuoksi tämän postauksen julkaiseminen venyi. Apassionatassa olin ottanut sen verra paljon materiaalia, että sen jälkeen kameran akku oli melkein loppu, joten en enää kuvannut melkein ollenkaan. Emme kuitenkaan tehneet mitään erikoista, sillä ainoastaan istuimme monta tuntia bussissa, söimme eväitä sekä pysädyimme jälleen kerran Matkakeitaalla.

Videota ei kuitenkaan jostain syystä näy puhelimella, joten suosittelen katsomaan sen tietokoneella!

Oliko kukaan teistä tänä vuonna Apassionatassa tai ollut joskus aikaisemmin?