Viime viikolla, 1.4, olikin hieman tavallista erikoisempi lauantai-aamu. Jouduin heräämään jo klo 7, ja heti aamutoimien jälkeen lähdimmekin traileri perässä kohti Riitaojaa. Edessä oli siis muuttopäivä, jolloin Pekko tuli lopullisesti meille kotiin, viikkoa ennen uutta ponia. Perille saapuassamme otin tallin hevosista muutamia kuvia muistoksi, jonka jälkeen aloitinkin ponin harjaamisen ja jalkojen pintelöinnin. Selvisimme melko nopeasti, sillä suurimman osan tavaroista olimme pakanneet ja vieneet kotiin jo aikaisemmin. Pekon lastaamisessakaan ei mennyt kovin kauaa, vaikka pientä vastustelua oli, ja trailerin nähdessään poni tekikin pienen karkureissun 10 metrin päähän.
Matka sujui hyvin, niin kuin oikeastaan kaikki muukin. Poni oli aivan ihmeissään osittain vieraan näköisestä paikasta, joka taisi kuitenkin jollain tavalla tuntua tutulta, sillä se onhan viettänyt meillä kaksi viimeisintä kesää. Tarha suurine lumikasoineen oli kieltämättä aika erinäköinen kuin kesällä, ja lisäksi rakennuksetkin olivat uudistuneet. Tallin lisäksi tarhaan oli tullut myös mökki toimittamaan varustehuoneen virkaa, sekä piha oli täynnä lautoja ja työvälineitä, joiden avulla rakennettiin myös suurta heinävarastoa siihen, missä aikaisemmin olimme pitäneet telttaamme. Talli oli edelleen samalla vanhalla paikalla, mutta yhden karsinan sijasta siellä olikin niitä kaksi kappaletta sekä muutenkin se oli kokenut muodonmuutoksen. Aamupäivän poni pysyttelikin pääasiassa tarhan takaosassa muutamaa kertaa lukuunottamatta, jolloin se juoksi lenkkeilijöiden perässä portin luokse. Sitä selvästikin jännitti, sillä päiväheinien syöminenkään ei oikein maittanut, ellen ollut istumassa sen vieressä. Myöhemmin poni virkistyikin kokonaan, sekä ujouskin kaikkosi. Poni pääsi käymään myös tallissa, eikä se ollutkaan sisältä yhtä pelottava, mitä ulkopuolelta. Tämän jälkeen se alkoikin kotiutua nopeasti.
Sunnuntai, maanatai ja tämänkin päivä ovat sujuneet hienosti. Eilen kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa kävellen hieman enemmän ympäristöön, sekä tänään pääsimme ajolenkille pitkästä aikaa. Pekkoa en ollut pystynyt vähään aikaan liikuttamaan kunnolla jäisten teiden vuoksi, vaan olimme ainoastaan käyneet kävely- ja ohjasajolenkeillä. Tämän vuoksi ponille onkin kertynyt huimasti ylimääräistä virtaa, jonka kyllä huomaa sen juoksennellessa tarhassa sekä myöskin tämänpäiväisellä ajolenkillä. Tarkoituksenamme ei kuitenkaan "lomailun" jälkeen ollut mennä kunnon hikitreeniä, joten tyydyimme lähinnä tutustumaan 3 kilometrin pituiseen, mäkiseen ajoreittiin suurimmaksi osaksi kävellen. Pohja oli loskainen, mutta onneksi ei kuitenkaan liian liukas, joten menimme kuitenkin pari ravipätkääkin. Pekko käyttäytyi kieltämättä hyvin, vaikka minulle itselleni tulikin jossain vaiheessa sellainen "apua mitä jos se nyt tekee jotain tyhmää, kun se viime kesänäkin sääti aina tässä kohtaa ja nyt tuuleekin paljon" -fiilis, mutta tämäkin ajatus osoittautui täysin turhaksi. Oli ihanaa päästä taas kärryjen kyytiin, sekä oli ihanaa, kun kelikin oli aurinkoinen tuulisuudesta huolimatta!
Ensi viikonloppuna on tosiaan se kauan odotettu päivä, jolloin tulen saamaan toisen ikioman ponini. Tuntuu todella oudolta miettiä, että pian pihassa seisookin yhden sijaan kaksi ponia, vaikka samaan aikaan se onkin aivan huippua. En tosiaankaan tiedä, kuinka pystyn odottamaan lauantaihin asti, mutta toivon mukaan viikko menisi nopeasti. Kyseinen hevonen on 9-vuotias shetlanninponitamma Lilli, joka tulee minulle raviponiksi sekä samalla pitämään Pekolle seuraa. Samalla siitä tietenkin tulee myös toinen blogin päätähdistä. Myöhemmin ajattelin tehdä Lillistä Q&A-postauksen, joten halutessanne voitte laittaa jo tämän postauksen kommentteihin mitä vain kysymyksiä siihen liittyen!
