keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kesäkuun hiitti

Moikka taas pitkästä aikaa!


Aika on vierähtänyt taas huiman nopeasti. Ensimmäinen kuukausi kesälomaa meni aivan silmänräpäyksessä, samoin kuin edellisestä postauksesta kuluneet kaksi kuukautta. Lupasin itselleni, että kesälomalla olisin aktiivisempi kuin koskaan ennen, mutta toisin taisi käydä. Tuntui kuitenkin hyvältä pitää näinkin pitkä tauko postailusta, mutta sitäkin mukavampaa on viimein palata takaisin blogin pariin paremman motivaation kera. Kesäkuun aikana juuri mitään ihmeellistä ei ehtinytkään onneksi tapahtua lukuun ottamatta sitä, että pääsin vihdoin ja viimein ajamaan ensimmäisen starttini Hämeen paikallisraveissa 17.6. Niin kuin voisi kuvitella, en kuitenkaan kilpaillut Lillin kanssa, vaan pääsin pitkästä aikaa Ozzian-nimisen ponin kärryille, joka asustaa Poni-Ilolan poniravikoulussa. Ensimmäiseksi startiksi se ei ollut mikään maailman parhain. Jo lämmittelyssä huomasin, että Ossi painoi paljon ohjalle ja laukkasi herkästi, enkä ole tottunut ajamaan sellaisilla poneilla. Minun takiani jouduttiin myös uusimaan volttaus kerran, ja lisäksi Ossi hylättiin liikojen laukkojen vuoksi. Epäonnistumisista huolimatta lähdin kuitenkin hyvillä mielin takaisin kotimatkalle, sillä olin tyytyväinen, että selvisin ensimmäisestä startistani ehjin nahoin, vaikka jännitys ennen kisapäivää olikin kova. Vaikka se saattaakin kuulostaa oudolta, niin minua vieraammalla ponilla kilpaileminen hieman epäilytti, sillä en tunne sitä tai tiedä, miten sillä "kuuluisi" ajaa. Kaikesta huolimatta kyseessä oli hauska ja ikimuistoinen reissu!




Kesäkuun 14, päivänä kävimme myöskin Lillin ja Pekon kanssa niiden ensimmäisellä yhteisellä hiitillä. Tarkoituksena oli alun perin päästä radalle isolla porukalla, mutta valitettavasti osa joutui perumaan, ja päädyimmekin radalle vain kahden ponin kera.
Saavuimme Killerin raviradalle hieman ennen kello 18. Keli oli aivan ihana hiittaamiseen! Aurinko paistoi ja oli lämmintä, mutta itselleni ei tullut ainakaan liian kuuma. Annoimme ponien tutustua paikkaan ja veimme ne valjastuspaikoille. Pekon kanssa tässä oli aluksi hieman ongelmia, mutta pienen suostuttelun jälkeen molemmat poni seisoivat siellä nätisti odottamassa varusteiden laittoa. Tyhjensimme autosta minun ja ponien tavarat, jonka jälkeen harjailin ja siistin poneja jo toiseen kertaan, sillä olin tehnyt sen jo aikaisemminkin kotona ennen lähtöämme. Emme pitäneet mitään kiirettä, sillä Pekon ohjastaja tuli paikalle vähän myöhässä. Pikkuhiljaa aloitin valjastamaan niitä. Molemmilla poneilla käytin samoja varusteita, mitä kotonakin lukuun ottamatta sekkejä, y-rintaremmejä, Pekolla olevaa potkuremmiä, sekä Lillin suitsiin laitettuja kokosilmälappuja.





Kello 19 aikaan olimme viimein valmiita lähtemään radalle Anninkin tultua paikalle. Ajoin itse Lilliä, ja Anni puolestaan Pekkoa. Killerillä sattui olemaan juuri samaan aikaan ratsastuskilpailut. Ratsukot harjoittelivat onneksi vain yhdessä kohdassa rataa, joten pystyimme kuitenkin ajamaan poneilla hiittiä rataa ympäri, kunhan hiljensimme aina hevosten kohdalla. Alkuun kävelimme noin puoli kierrosta, jotta ponit saisivat tutustua rataan ja samalla lämmitellä käynnissä. Tämän jälkeen lähdimme hölkkäämään.  Pekkoa selvästi jännitti aina suurien hevosten ohittaminen, sillä se ei ole tottunut näkemään usein täysin vieraita hevosia ratsastajat selässä. Tunne oli kuitenkin molemminpuolinen, sillä myös hevoset tuntuivat pelkäävän Pekkoa, sillä sen varusteista kuului omituista kilinää. Lilli puolestaan ei välittänytkään muista eläimistä, vaan keskittyi hienosti omaan juoksuunsa. Se oli innokas ja tuntui radalla paljon reippaammalta, kuin kotona. Parin kierroksen hölkkäämisen jälkeen suuntasimme volttauspaikalle 1600 metrin paalulle. Volttaaminen sujui kummankin ponin osalta hyvin. Lähdimme juoksemaan kokonaisen kierroksen ympäri.  Lilli tajusi heti, mistä oli kyse ja ravasi niin reippaasti, ettei Pekkokaan meinannut pysyä perässä. Harmillisesti emme kuitenkaan pystyneet ottamaan aikaa ratsastuskisojen vuoksi.




Tämän jälkeen siirryimme radan ulkopuolelle, ja vaihdoimme ponit. Oli kieltämättä kivaa hiitata pitkästä aikaa Pekonkin kanssa!  Kävelytimme poneja hetken, jonka jälkeen päätimme juosta toisenkin hiittikierroksen. Huomasin heti, ettei Pekko selvästikään ravannut niin hyvin kuin kotona. Lisäksi se jäi Lillistä melko paljon jälkeen. Se varmasti oli jo väsynyt juostuaan monta kierrosta, sekä jännittynyt joutuessaan juosta vieraassa paikassa vieraiden hevosten keskellä. Oli miten oli, Lillin hiljentäessä tarkoituksellisesti pääsimme viimein sen rinnalle. Juostessaan samaan tahtiin kaverinsa kanssa Pekkokin alkoi reipastua, ja loppusuoralla saimme juuri ja juuri ohitettua sen.  Tämän jälkeen hölkkäsimme vielä hitaasti yhden kierroksen loppuverryttelyksi ja suuntasimme takaisin tallialueelle. Siellä kävelytimme poneja vielä pienen lenkin kärryjen kanssa.




Molemmat ponit käyttäytyivät hiitillä hienosti ja loppujen lopuksi olen tyytyväinen sekä Lillin, että Pekon juoksuun. Myöskin matka kotiin päin sujui hyvin, ennen kuin avasimme kotipihassa trailerin oven. Pekko oli nimittäin hangannut hännästään suuren tupon jouhia  irti. Se oli kieltämättä ärsyttävää, kun häntä oli pitkään kamalan näköinen. Nyt heinäkuun puolella se on kuitenkin alkanut näyttää paremmalta, sekä jouhiakin on alkanut kasvaa takaisin. Se on aikaisemminkin hangannut häntäänsä kuljettaessa, mutta ei yleensä noin pahasti. Tästä siis opimme, että jatkossa Pekon häntä täytyy pintelöidä aina sen mennessä traileriin!



Kesäkuun loppupuolella käytyämme hiitillä aloin etsimään Lillille sopivaa starttia, jotta pääsisimme viimein kilpailemaan. Sellainen onneksi löytyi, ja tänään onkin meidän ensimmäinen yhteinen starttimme Hankasalmen raviradalla. Tavoitteenamme ei ole voittaa, vaan saada hyväksytty juoksu, johon olemme tyytyväisiä. Startista on tulossa myöhemmin postausta!