Moikka taas pitkästä aikaa!
Aika on vierähtänyt taas huiman nopeasti. Ensimmäinen
kuukausi kesälomaa meni aivan silmänräpäyksessä, samoin kuin edellisestä postauksesta
kuluneet kaksi kuukautta. Lupasin itselleni, että kesälomalla olisin
aktiivisempi kuin koskaan ennen, mutta toisin taisi käydä. Tuntui kuitenkin
hyvältä pitää näinkin pitkä tauko postailusta, mutta sitäkin mukavampaa on viimein
palata takaisin blogin pariin paremman motivaation kera. Kesäkuun aikana juuri
mitään ihmeellistä ei ehtinytkään onneksi tapahtua lukuun ottamatta sitä, että
pääsin vihdoin ja viimein ajamaan ensimmäisen starttini Hämeen
paikallisraveissa 17.6. Niin kuin voisi kuvitella, en kuitenkaan kilpaillut
Lillin kanssa, vaan pääsin pitkästä aikaa Ozzian-nimisen ponin kärryille, joka
asustaa Poni-Ilolan poniravikoulussa. Ensimmäiseksi startiksi se ei ollut
mikään maailman parhain. Jo lämmittelyssä huomasin, että Ossi painoi paljon
ohjalle ja laukkasi herkästi, enkä ole tottunut ajamaan sellaisilla poneilla.
Minun takiani jouduttiin myös uusimaan volttaus kerran, ja lisäksi Ossi
hylättiin liikojen laukkojen vuoksi. Epäonnistumisista huolimatta lähdin
kuitenkin hyvillä mielin takaisin kotimatkalle, sillä olin tyytyväinen, että
selvisin ensimmäisestä startistani ehjin nahoin, vaikka jännitys ennen
kisapäivää olikin kova. Vaikka se saattaakin kuulostaa oudolta, niin minua
vieraammalla ponilla kilpaileminen hieman epäilytti, sillä en tunne sitä tai
tiedä, miten sillä "kuuluisi" ajaa. Kaikesta huolimatta kyseessä oli
hauska ja ikimuistoinen reissu!
Kesäkuun 14, päivänä kävimme myöskin Lillin ja Pekon kanssa
niiden ensimmäisellä yhteisellä hiitillä. Tarkoituksena oli alun perin päästä
radalle isolla porukalla, mutta valitettavasti osa joutui perumaan, ja
päädyimmekin radalle vain kahden ponin kera.
Saavuimme Killerin raviradalle hieman ennen kello 18. Keli
oli aivan ihana hiittaamiseen! Aurinko paistoi ja oli lämmintä, mutta itselleni
ei tullut ainakaan liian kuuma. Annoimme ponien tutustua paikkaan ja veimme ne
valjastuspaikoille. Pekon kanssa tässä oli aluksi hieman ongelmia, mutta pienen
suostuttelun jälkeen molemmat poni seisoivat siellä nätisti odottamassa
varusteiden laittoa. Tyhjensimme autosta minun ja ponien tavarat, jonka jälkeen
harjailin ja siistin poneja jo toiseen kertaan, sillä olin tehnyt sen jo
aikaisemminkin kotona ennen lähtöämme. Emme pitäneet mitään kiirettä, sillä
Pekon ohjastaja tuli paikalle vähän myöhässä. Pikkuhiljaa aloitin valjastamaan niitä.
Molemmilla poneilla käytin samoja
varusteita, mitä kotonakin lukuun ottamatta sekkejä, y-rintaremmejä, Pekolla
olevaa potkuremmiä, sekä Lillin suitsiin laitettuja kokosilmälappuja.
Kello 19 aikaan olimme viimein valmiita lähtemään radalle
Anninkin tultua paikalle. Ajoin itse Lilliä, ja Anni puolestaan Pekkoa. Killerillä
sattui olemaan juuri samaan aikaan ratsastuskilpailut. Ratsukot harjoittelivat onneksi
vain yhdessä kohdassa rataa, joten pystyimme kuitenkin ajamaan poneilla hiittiä
rataa ympäri, kunhan hiljensimme aina hevosten kohdalla. Alkuun kävelimme noin puoli
kierrosta, jotta ponit saisivat tutustua rataan ja samalla lämmitellä
käynnissä. Tämän jälkeen lähdimme hölkkäämään.
Pekkoa selvästi jännitti aina suurien hevosten ohittaminen, sillä se ei
ole tottunut näkemään usein täysin vieraita hevosia ratsastajat selässä. Tunne
oli kuitenkin molemminpuolinen, sillä myös hevoset tuntuivat pelkäävän Pekkoa,
sillä sen varusteista kuului omituista kilinää. Lilli puolestaan ei
välittänytkään muista eläimistä, vaan keskittyi hienosti omaan juoksuunsa. Se
oli innokas ja tuntui radalla paljon reippaammalta, kuin kotona. Parin kierroksen
hölkkäämisen jälkeen suuntasimme volttauspaikalle 1600 metrin paalulle.
Volttaaminen sujui kummankin ponin osalta hyvin. Lähdimme juoksemaan kokonaisen
kierroksen ympäri. Lilli tajusi heti,
mistä oli kyse ja ravasi niin reippaasti, ettei Pekkokaan meinannut pysyä
perässä. Harmillisesti emme kuitenkaan pystyneet ottamaan aikaa
ratsastuskisojen vuoksi.
Tämän jälkeen siirryimme radan ulkopuolelle, ja
vaihdoimme ponit. Oli kieltämättä kivaa hiitata pitkästä aikaa Pekonkin
kanssa! Kävelytimme poneja hetken, jonka
jälkeen päätimme juosta toisenkin hiittikierroksen. Huomasin heti, ettei Pekko selvästikään ravannut niin hyvin
kuin kotona. Lisäksi se jäi Lillistä melko paljon jälkeen. Se varmasti oli jo
väsynyt juostuaan monta kierrosta, sekä jännittynyt joutuessaan juosta
vieraassa paikassa vieraiden hevosten keskellä. Oli miten oli, Lillin
hiljentäessä tarkoituksellisesti pääsimme viimein sen rinnalle. Juostessaan
samaan tahtiin kaverinsa kanssa Pekkokin alkoi reipastua, ja loppusuoralla
saimme juuri ja juuri ohitettua sen.
Tämän jälkeen hölkkäsimme vielä hitaasti yhden kierroksen
loppuverryttelyksi ja suuntasimme takaisin tallialueelle. Siellä kävelytimme
poneja vielä pienen lenkin kärryjen kanssa.
Molemmat ponit käyttäytyivät hiitillä hienosti ja loppujen
lopuksi olen tyytyväinen sekä Lillin, että Pekon juoksuun. Myöskin matka kotiin päin sujui
hyvin, ennen kuin avasimme kotipihassa trailerin oven. Pekko oli nimittäin hangannut
hännästään suuren tupon jouhia irti. Se oli kieltämättä ärsyttävää, kun häntä oli pitkään kamalan näköinen. Nyt heinäkuun puolella
se on kuitenkin alkanut näyttää paremmalta, sekä jouhiakin on alkanut kasvaa
takaisin. Se on aikaisemminkin hangannut häntäänsä kuljettaessa, mutta ei
yleensä noin pahasti. Tästä siis opimme, että jatkossa Pekon häntä täytyy
pintelöidä aina sen mennessä traileriin!
Kesäkuun loppupuolella käytyämme hiitillä aloin etsimään Lillille
sopivaa starttia, jotta pääsisimme viimein kilpailemaan. Sellainen onneksi
löytyi, ja tänään onkin meidän ensimmäinen yhteinen starttimme Hankasalmen
raviradalla. Tavoitteenamme ei ole voittaa, vaan saada hyväksytty juoksu, johon
olemme tyytyväisiä. Startista on tulossa myöhemmin postausta!