Tammikuisia kuulumisia

1.
Kuvaaja: Alina Jokela

2.
Kuvaaja: Alina Jokela

Joulukuun epätavallisenkin aktiivisen postaustahdin jälkeen motivaationi laski sadasta nollaan eikä ole tehnyt mieli tehdä oikeastaaan mitään bloggaamiseen liittyvää, joten siksi blogini oli hiljentynyt melkein koko tammikuun ajaksi. Tämänkin tekstin olen kirjoittanut varmasti vähintäänkin miljoonaan kertaan ja sitten jälleen kerta toisensa jälkeen pyyhkinyt pois. Motivaatio on pikkuhiljaa alkanut palailla, mutta siltikään sanoja ei ole meinannut löytyä. Vaikka paristi kirjoitinkin koko jutun melkein valmiiksi, en kuitenkaan halunnut julkaista huonosti ja pakolla tehtyä postausta blogissani, joten päätin odottaa. Nyt kuitenkin viimein otin itseäni niskasta kiinni, luin suosikkiblogieni uusimpia postauskia, jotka olivat niinsanotulla  tauolla jäänet välistä, ja siitä innostuneena päätin itsekin tulla päivittämään tänne omat kuulumiseni.

3.
Kuvaaja: Alina Jokela

Aloitetaan vaikka yksinkertaisesti siitä, mitä mulle kuuluu. Koulussa tämän jaksomme lukujärjestys ei kyllä ole mistään parhaimmasta päästä, ja kun pitkän päivän jälkeen voisi vain jäädä makaamaan omaan huoneeseen katsomaan Netflixiä, pitääkin vielä lähteä väsyneenä tallille. Kaiken lisäksi olen saanut myös jostain hankittua ärsyttävän nuhan, joka ei yhtään auta asiaa.
Pekolle kuuluu kuitenkin ihan hyvää. Liikuttamisen kannalta tämä talvi on ollut kyllä todella huono, sillä tiet ovat olleet jäisiä sekä peltokin epätasainen ja siinä kunnossa, että ajaminen tuottaa siellä hankaluuksia. Tämän vuoksi ollaan jouduttu tyytymään ajamisen sijasta paristi vain pelkkään talutteluun sekä kerran myöskin juoksutimme sen, tosin ei-niin-hyvin tuloksin, sillä ponia olisi juoksemisen sijaan kiinnostanut mieluummin lumipeitteen alta kurkistelevat heinänkorret. Pari kertaa se kuitenkin innostui, ja sain otettua siitä ihan kivoja laukkakuvia, joita pääsette tässä postauksessa näkemään. Harmikseni sinä päivänä aurinko ei kuitenkaan paistanut, toisin kuin kaikkina muina tallipäivinä, jolloin tietenkään mun tuurilla kameraa ei ollut mukana.

4.

Kuten joku saattaakin huomata, myös bloginbanneri sekä ulkoasu ovat muuttuneet, vaikkakin siitä puuttuu vielä muutamia pikkumuokkauksia. Viime viikonloppuna innostuin väsäämään uutta banneria, sillä aina käydessäni blogissani silmään pisti ärsyttävästi jouluteemainen ulkoasu, jota en ollut vieläkään vaihtanut. Olisin paljon mielummin tilannut oikeasti hienon bannerin sekä ulkoasukoodauksen joltain osaavammalta, mutta todella monilla banneripajat olivat valitettavasti kiinni tai hinnat liian kalliita, joten mun oli nyt pakko tyytyä tähän. Viimeistään kesällä ajattelin kuitenkin pistää blogin ulkaosun täysin uusiksi, jos siihen mennessä saan keksittyä jonkun hyvän idean sekä löydettyä täydellisen ulkoasun tekijän. Itselleni bannerin teko on kyllä aina yhtä tuskaa - ja tällä kertaa ongelma ilmeni vasta saatuani sen valmiiksi, kun bannerin kuvat näkyivät muilla koneilla ja puhelimilla katsoessa aivan oudon värisinä. Sain bannerin kuitenkin "korjattua", mutta tätä samaa tapahtuukin joskus muissakin blogini kuvissa.

5.

6.

Tavoitteenani tälle vuodelle oli julkaista yhteensä 100 postausta vuoden aikana. Olen kuitenkin alusta asti ollut aika varma, etten tule onnistumaan siinä tällä postaustahdilla, ja saan kirjoitettua yhteensä vain vaivaiset 50 postausta, mutta aion olla ainakin aktiivisempi kuin viime vuonna, jos en tuossa onnistu. Postausideani ovat kuitenkin tällä hetkellä aika vähissä, joten olisi kiva kuulla, millaisia postauksia te haluaisitte nähdä blogissani. Tulossa on myös erikoispostaus blogin instagramtilin yli 1000 seuraajan kunniaksi, johon saa myös kertoa toiveita!

7.

Mikä oli suosikkikuvasi näistä?

Hurja ori Killerillä

c) iskä

Tavoitteenani oli joululoman aikana käydä vähintäänkin kerran hiitillä, joten viime maanantaina päätettiin lähteä käymään Killerin raviradalla. Vaikka hiitti radalla epäonnistuikin, silti saimme aikaan erittäin onnistuneen reissun.

Olga tuli meille maanantaiaamuna klo 8 aikaan. Katsoimme Pekon tavaroita valmiiksi, ja lähdimme tallille yhdeksään mennessä kuljetuskopin kera. Harjasimme ja siistimme Pekon reippaasti, jonka jälkeen laitoimme sen selkään kuivatusloimen sekä jalkoihin bootsit ja pintelit, jotka toimivat ikään kuin kuljetussuojina, sillä pikkuponeille niitä on hankala löytää. Tämän jälkeen alkoikin vajaan tunnin kestävä lastausoperaatio, kun yritimme saada Pekkoa sisälle traileriin. Alussa poni päätti stopata jo viiden metrin päähän siitä, mutta vähitellen saimme sen kuitenkin trailerin viereen. Hommaa ei helpottanut yhtään se, että maa oli aivan järkyttävän liukas, enkä oikein itsekään meinannut pysyä siinä pystyssä, niin kuin ei ponikaan. Lopulta poni seisoi viimein ehjin nahoin trailerissa sisällä, tosin ehkä hieman järkyttyneenä. Nykyään se on ollut jo paljon helpompi lastattava, mutta tällä kertaa poni ei ollut yhtään kiinnostunut yhteistyöstä, eikä hirveästi ruoastakaan, joka toimi houkuttimena. 

Pekon lastauksen jälkeen pakkasimme ponin tavarat, vaihdoimme silojen punaiset pehmusteet takasin sinisiksi ja lähdimme matkaan. Perillä olimme noin klo 11. Heti päästyään ulos trailerista hurja ori Pekko päätti ilmoittaa kaikille C-katoksen lähellä oleville hevosille saapuneensa Killerille kovalla hirnunnalla. Tämä hiittireissu oli sille selvästikin paljon mieluisampi, kun sen ei tarvinnut olla aivan yksin vieraassa paikassa, vaan siellä oli myös paljon muitakin saman lajin edustajia. Jälleen katokseen meneminen tuotti hieman vaikeuksia, mutta se kuitenkin saatiin sinne vähän viime kertaa nopeammin. Otimme ponilta "matkavarusteet" pois, ja hetken tauon jälkeen aloimme laittamaan siloja. Poni steppaili ja hirnui sekä tuijotti muita hevosia silmät pyöreinä lähes koko ajan.

Radalla ei kuitenkaan pystynyt ajamaan, sillä se oli aivan peilijäässä, ja olisi oikeastaan toiminut paremmin luistinratana. Hokkien kanssa sinne olisikin voinut mennä, mutta Pekollahan ei ole vielä kenkiä, joten radalla ajaminen olisi ollut mahdotonta. Ei kuitenkaan annettu tämän haitata, sillä olimme kuitenkin tulleet Killerille asti, eikä tyhjinkään käsin olisi ollut kiva lähteä. Suunnittelimme aluksi lähtevämme eräälle metsälenkille, mutta ajettuamme lenkin alkuun, ensimmäisen suuren hiekoitetun ylämäen huipulle, huomasimme myös metsätien olevan todella liukas. Sen sijaan päädyimme ajamaan tallialueella ja A-C katosten välillä olevaa pitkää, hiekoitettua suoraa pitkin. Pekko meni koko ajan aika mukavaa vauhtia ja välillä tuntui innostuvan vähän liikaakin. Viimeksi Hankasalmella käydessämme poni ei ollut läheskään yhtä reipas, mutta veikkaan se johtuneen lähinnä jännityksestä. Nyt poni kuitenkin juoksi koko ajan ihan innoissaan, kun muut hevoset katsoivat  ponia ihmeissään omista tarhoistaan. Muutamista kohdista Pekko oli hieman vastahakoinen kulkemaan, mutta se hoitui pienen suostuttelun avulla.

Ajon jälkeen palasimme takasiin katoksille. Nytkään Peko ei ollut kovin halukas menemään pilttuuseen, mutta saimme sen sinne lopulta peruuttamalla. Menimme Olgan kanssa syömään autoon välipalaa, jonka aikana isäni otti Pekolta kilpakärryt ja suitset pois, sekä juotti melassiveden. Sitten palsaimme hoitamaan ponin loppuun, ja nyt poni sai selkäänsä kuivatusloimen sijasta fleecepehmusteisen sadeloimen. Pekko ei ollut hionnut yhtä paljon kuin normaalisti, mutta halusin sen kuivuvan kunnolla matkan aikana. Kun olimme valmiita, lastasimme ponin kärryyn ja lähdimme viemään sitä takaisin Riitaojaan. Tällä kertaa Pekko meni traileriin oikein hienosti, ja lastaamiseen menikin vain vajaat 10 minuuttia, joka on ehdottomasti ennätys! :D

Matka oli kieltämättä tosi onnistunut ja siitä taisikin jäädä hyvä mieli sekä mulle että ponille, vaikka radalle emme voineetkaan mennä. Toivon mukaan päästäisiin sitten pian uudestaankin paremmilla keleillä, kun ponikin saa tuollaisista tilanteista aina lisää kokemusta sekä muutenkin vaihtelua tavalliseen liikuttamiseen!

Kaikki postauksen kuvat c) Olga, ellei toisin mainita