Ihan kirjaimellisesti ajoponin vauhdissa

Moikka! Lupailinkin siinä erittäin lyhyessä viime postauksessa, että kertoisin tällä viikolla Pekon ajokoulutuksesta ja poniajolupakortista, jonka suoritan kesäkuussa.

No, suurin osa blogin lukijoista varmaan tietääkin, että olen jo päässyt ajamaan Pekolla. Aluksi Pekolla oli siis taluttajat, ja kävimme pari kertaa ajamassa yhtä metsätietä pitkin sekä pellolla. Nyt Pekon ajokoulutuksessa auttanut Eeva ei ole enää ollut mukana, vaan ollaan toimittu yksin (mukana on kyllä siis ollut aikuinenkin, eli isäni). Ollaan ajettu vielä ihan vain tallin ja muiden sen lähellä olevien rakennusten ympärillä "pihatiellä". Blogin instagramia (@pekkojaiida) seurailevat varmaan ovatkin jo huomanneet kuvista, että viime lauantaina ajoin ensimmäistä kertaa Pekolla ilman taluttajia, ja otettiin yksi suora raviakin. Taluttajat jäivät siis yhdessä vaiheessa kokonaan pois, ja menin ponin kanssa kahdestaan pikku lenkin. Myös Pekon ajokoulutuksessa mukana ollut kaverini Janina tuli loppukäyntien ajaksi kyytiin, ja ajoi itsekin pienen pätkän.
Maanantaina ajoin jälleen Pekolla. Jossain vaiheessa Janina tuli taas kyytiin, ja nyt kokeilimme pätkän raviakin niin, että me molemmat istuimme kärryissä. Janina ajoi loppukäynnit Pekon kanssa niin, että kävelin vieressä.

Oon älyttömän ylpeä Pekosta! Vaikka viimeksikin oli inhottava ja tuulinen keli, poni käyttäytyi todella asiallisesti. Joku toinen poni olisi kenties tuossa jo muutenkin jännittävässä tilanteessa alkanut sähläämään, mutta Pekko tyytyi vain vilkaisemaan tuulessa lepattavia ärsykkeitä.

Olin asettanut tavoitteeksi, että ajaisin Pekolla ilman taluttajia kesän aikana, mutta tavoite tulikin suoritettua jo ennen kesälomaa, joka onkin tosi hyvä juttu.
Ollaan jo kaverin kanssa suunniteltu tekevämme kesällä pitkiä ajolenkkejä ponin kanssa, mutta saa sitten nähdä miten ne tulee onnistumaan. Oon tosi iloinen, miten paljon Pekko (tai oikeastaan me molemmat) on kehittynyt näin lyhyessä ajassa!

Kuva julkaistu myös blogin instagramissa

Ollaan jo ostettu mulle poniajolupakorttia varten ajopuku. Meillä oli hyvä tuuri, sillä löydettiin tosi halvalla hyvät ja hyväkuntoiset, vaikkakin käytetyt vaatteet täältä meidän läheltä. Pukuun kuului kaksi takkia (kesä ja talvi), sekä kahdet kesäkilpahousut (joista toiset vedenpitävät), yhdet talvihousut ja kurahousut sekä yhdet takkien väriset treenihousut. Tykkään tosi paljon tuosta ajopuvun väristä! Kesäpuku on siis violetti - kulta - valkoinen ja talvipuku violetti - pinkki - valkoinen. Tuon jälkeen ostettiin mulle myös väriin sopiva violetti kypäräsuoja.

 Tilattiin takkeihin ja kypärään myös mun nimi sellaisella lapulla sekä uuden sponsorin nimen teksti edellisten tilalle. Vielä tarvitsisi ajopiiskan niin sitten kaikki varusteet olisi valmiina :D

Nimilaput ja sponsori vielä kiinnittämistä vailla!

Sain viikko sitten tietää, että suoritan p-ajoluvan yhdellä Poni-Ilolan suloisella shetlanninponioriilla, jonka lempinimi on Kassu. Oon ajanut sillä pari kertaa leirillä, ja ainakin silloin se on ollut tosi kiva :)

Mua jännittää jo jonkin verran tuo kurssi, koska en oo yhtään varma osaanko voltata jne, sillä oon ajanut vain kerran radalla ollessani leirillä. Heti kun kokeet vähenevät, täytyy ehkä alkaa pänttäämään ravikilpailusääntöjä. Onneksi se on kuitenkin paljon mieluisampaa kuin koulun kokeisiin harjoittelu :D

Saatiin vielä ajopuvun mukana kaupan päälle tällainen kätevä kassi!

Jos muuten joku ajolupakortin suorittanut lukee tämän, niin olis kiva kuulla millaista kurssin suorittaminen oli ja muuta siihen liittyvää! :) 

Uusi ulkoasu!

Follow my blog with Bloglovin!

Kuten varmaan huomaattekin, blogissa on nyt uusi ulkoasu, tälläinen vähän erilainen kuin aikaisemmat. Sen on siis suurimmaksi osaksi taiteillut Vuokko, blogista Tyyli kaukana. Tämä on siis ensimmäinen tilattu ulkoasu, mitä mun blogissa on nähty. En ollut koskaan aikaisemmin tilannut ulkoasua, muttta ihan hyvin se onnistui, ja Vuokon kanssa oli tosi kiva "asioida" :D

Itse ainakin tykästyin tähän uuten ulkoasuun, ja mielestäni tuo banneri on ihanan pirteä. Vuokko osasi tehdä siitä juuri  sellaisen, mitä hainkin, vaikken edes kertonut niin tarkkaan millaisen toivoisin.

Lisäksi myös itse opettelin lisäämään ja muokkaamaan CSS - koodeja Bloggeriin, joka olikin yllättävän helppoa.

Siitä on tainnut taas vierähtää useampi viikko kun viimeksi postasin. Nyt siihen ei taidakkaan olla mitään kunnollista syytä, vaan ainoastaan se, että meillä on ollut nyt koulussa paljon kokeita, ja mulla on ollut kiire valmistella yhtä keppihevosta SM - kilpailuihin, joihin  olen menossa nyt viikonloppuna Helsinkiin. Lupailin kylläkin viikko sitten Instagramissa blogiin tallivideopostausta, joka ei sitten tullutkaan niin kuin piti. Video on kyllä kuvattu, mutta en ole saanut aikaiseksi editoitua sitä. Olen kylläkin yrittänyt, mutta puhelimella ei pysty muokkaamaan järkkärivideoita, ja vanha läppärini (joka ei tosin ole omani) sammui yrittäessäni ladata videonmuokkkausohjelmaa...

No, mä lupaan, että ensi viikolla tulee varmasti  postausta poniajolupakorttiin ja Pekon ajokoulutukseen liittyen, kun se on niin pitkään ollut tuola luonnoksena :D

Jos joitakin muuten kiinnostaa, niin Pekko ei ole enää karkaillut sen edellisen kerran jälkeen, mistä viime postauksessa kirjoitin. Poni on jälleen ollut "tavallinen" oma itsensä, tosin ehkä usein ehkä vähän reippaammalla päällä, johtuen varmaankin keväästä :)

Kevättä rinnassa?

En yhtään tiedä mistä aloittaisin, joten kerrotaan nyt ihan suoraan.
Pekosta on mielestäni tullut nyt jälleen keväällä jotenkin "outo" ja se ns. temppuilee paljon enemmän. Talvella se oli "normaali",  paljon rauhallisempi, harjatessa seisoi yleensä nätisti paikallaan, ja taluttaessa seurasi kiltisti perässä. Nyt kevään tullen se on aloittanut taas steppailemaan harjatessa, ja jalkoja harjatessa se nostelee jalkojaan ja työntää takapuolellaan, mitä se on tehnyt joskus aikaisemmin, mutta luulin saaneemme tuon tavan jo pois. Taluttaessa se vetää, rynnii ja yrittää syödä ruohoa, joka on tullut esiin lumen alta. (En siis tarkoita että se jokaisella kerralla käyttäytyy noin, mutta välillä. Sillä on toki hyviäkin päiviä!) Taitaa ponilla olla vähän kevättä rinnassa!

Tänään olin Erikan kanssa tallilla. Haimme Pekon täysin normaalisti tarhasta (se tosin oli normaalia vauhdikkaammalla päällä) ja ajattelimme suihkuttaa sen kuraisia jalkoja ulkona letkulla. Pekko ei ole koskaan tykännyt jalkojen suihkuttamisesta, joten se on usein  vähän hankalaa. Aluksi se sujui ihan hyvin, vaikka poni tosin säikkyikin vähän vesilätäköitä, ja en tiedä mitä tapahtui, mutta sitten Pekko lähti vetämään jollekin pienelle ruoholäntille syömään. Tietystikin vedin sen pään ylös, ja komensin sitä, jonka jälkeen poni lähti rynnimään täyttä vauhtia pihatielle kuuntelematta pidätteitä. Yritin saada sen kääntymään ja kirjaimellisesti roikuin sen perässä, jota ei tosin ollut kovin viisasta (tiedän kokemuksesta, joskus kesällä tehdessään samalla tavalla Pekko potkaisi mua). En olisi mitenkään voinut saada sitä käännettyä enää sen jälkeen, kun se oli päässyt vauhtiin, joten mun täytyi päästää irti.
Tiedän, että tuo kuulostaa siltä, että jos poni vähän nykäisee tai vetää, päästän irti ja poni on vapaana. Toisinaan Pekko säätää muutenkin kaikkea tuon tapaista, ja olenkin tottunut siihen. Se on myös karannut aikaisemminkin, multa ja muilta, mutta ihan tuolla tavalla se ei ole koskaan tehnyt.

Hetken päästä Pekko pysähtyi, joten saimme sen kiinni. Poni kuitenkin karkasi uudestaan, ja sain sen jälleen lopulta kiinni, ja taas se karkasi samalla tavalla uudestaan jne. En oikeasti käsitä miten tuo kaikki oikein kävi, sillä se vain tapahtui niin nopeasti. Poni vain kirjaimellisesti juoksi ympäri pihaa, laukkasi ja pukitteli ja oli aivan innoissaan päästessään vapaaksi. Pelkäsin sen karkaavan tielle, missä kulkee autoja, ja olinkin vähän paniikissa, jos se juoksisikin sinne. Nyt jälkeen päin ajatellen Pekko ei varmasti uskaltaisi mennä sinne asti, varsinkaan sellaiselle tielle jossa kulkee autoja, eikä se muutenkaan viitsisi lähteä kauas kotoa :D

Kerran Pekon juostua muiden hevosten luokse, otin sen lopullisesti kiinni ja talutin tarhaan. Menimme Erikan kanssa talliin miettimään, kuinka saisimme sen talliin harjattavaksi ilman että se karkaisi, sillä ei sitä olisi tietenkään voinut tuon jälkeen vai jättää siihen. Lopulta haimme sen tarhasta varulta kahden riimunnarun kera, ja mä talutin sitä toiselta, ja Erika toiselta puolelta. Harjatessa poni tosin käyttäytyi yllättävän hyvin, ja seisoi melko nätisti ilman hirveitä steppailuja. Sen jälkeen talutimme sen tarhaan samalla systeemillä.

Nyt jälkeen päin en ymmärrä ollenkaan, miten en pystynyt pitelemään sitä, vetämään ympyrälle, jne.
Hevonen ei tee mitään ilkeyttään, kaikkeen on mielestäni aika jokin järkevä syy. Pekko himoitsee tuoretta ruohoa, ja aina kun se yritti syödä ja en antanut, se lähti vetämään. En kuitenkaan usko että syynä olisi vain pelkkä ruoho. Voi tosin olla, että se johtuu siitä, jos Pekko ei kunnioita mua tai se "testaa". Aikaisemmin se on kuitenkin yleensä totellut ja pysähtynyt tuollaisissa tilanteissa.  En tiedä hoituuko tämä vain maastakäsittelyharjoituksilla ja sellaisella, mutta täytyy yrittää.
Juuri kun viime kerralla kaikki toimi niin hyvin. Ohjasajon silloin Pekon tiellä, kaikki meni hyvin, ja mun pitikin kirjoittaa siitä tänään postaus, ei tästä aiheesta. Saa sitten nähdä mitä huomisestakin ajokoulutuksesta tulee... :D

Tämän postauksen julkaisemista täytyi todellakin harkita. Mua itse asiassa nolottaa kertoa tästä blogissa ja lisäksi tämä on hirveän sekava postaus. Teki mieli purkaa tuo kaikki jotenkin, ja en oikein osannut pukea tuota sanoiksi, kun en oikein itsekkään tiedä mitä tapahtui.
Saan nyt siis kiittää sitä, että ne kuuluisat ilkeät anonyymit eivät ole tietääkseni vielä löytäneet blogiani, ja saan yleensä vain positiivista kommenttia, toivotaan että tässäkin postauksessa on sama juttu.
Voin vaan kuvitella, kuinka anonyymit sanoisivat, että Pekko on mulle liian hankala ja ei kannata ostaa nuorta hevosta, joka täytyy kouluttaa jne :D. Se on ehkä osittain totta, mutta todellakaan aio luovuttaa tuollaisista vastoinkäymisistä huolimatta.

Ja eikös sitä sanota, että alamäen jälkeen seuraa aina ylämäki.

HUOM! BLOGIN NIMI ON VAIHTUNUT, UUSI NIMI ON AJOPONIN VAUHDISSA!

Maaliskuun suosikit -16 ja tärkeää asiaa!

KUUKAUDEN SUOSIKKI...

...harja / muu juttu Pekon harjapakista

Tässä kuussa on tullut paljon käytettyä Pekon kumpaakin magic brushia, sillä arvatenkin Pekon karvanlähtöaika on pahimmillaan ja magic brushilla irtokarvat lähtevät hyvin ja lisäksi ponistakin harja on hyvän tuntuinen. Ainut miinus on, että magic brushit ovat aika tiheitä, joten niistä on tosi hankala saada karvaa lähtemään.



...Pekon liikutusmuoto

Tässä kuussa ehdottomasti kivoin Pekon liikutukseeen liityvä juttu on ollut Pekon ajokouluttaminen! Se on nyt edennytkin jo siihen vaiheeseen, että oon jopa kerran ajanut Pekolla kahden taluttajan kanssa. Poni käyttäytyi tosi hienosti, oon kyllä ylpeä siitä :)



...tallipäivä

Tässäkin kuussa on ollut jälleen tosi hauskoja tallipäiviä, kuten se kun olin Erikan kanssa tallilla ja hän kuvasi mua ja Pekkoa tai se kun juoksutimme Janinan kanssa Pekon pääsiäsiviikonloppuna. Suosikkitallipäivä on kuitenkin ehdottomasti 20.3 jolloin ajoin Pekolla ensimmäistä kertaa. Se oli todellakin mahtava hetki, jota en tosiaankaan hevillä (tai edes rokilla) unohda!



...tunti Reykhestarissa

Maaliskuussa olin neljällä tunnilla Reykhestarissa, joilla ratsastin järjestyksessä Darrilla, Hjalmarilla, Pikku-Askjalla ja taas eilen menin Hjalmarilla. Suosikkini niistä on varmaankin jompi kumpi tunneista Hjalmarilla. Ennen en tykkännyt ratsastaa sillä, mutta nyt meidän yhteistyö on alkanut sujua, ja se kuuluukin varmaan kolmen kärkeen Reykhestarin lempihevosistani :)



...postaus (suosituin postaus)

Maaliskuun suosituin postaus oli Kuvien karsinta - mahdotonta! - postaus, joka keräsi kommentteja yhteensä 26 (ennätys!), joista 13 on omia vastauksiani. Sivunkatseluita postaus keräsi 96, ja koko blogia katsottiin viime kuun aikana 1286 kertaa.



...blogit

Tämän kuun suosikki blogeja onkin tällä kertaa 3 kappaletta: Eläimet ajatuksissa, Tyyli kaukana ja Raviponin matkassa.
 - Eläimet ajatuksissa - lifestyle -ja eläinblogia kirjoittaa hyvä kaverini Erika, joka aloitti tuon uuden blogin nyt maaliskuussa. Se on kyllä kaikin puolin mukava blogi, ja vähän erilainen kuin muut lukemani.
- TK on puolestaan aivan ihana tässä kuussa löytämäni ratsastusblogi. Vuokko saa kaikista postauksista tehtyä tosi mielenkiintoisia, ja lisäksi hän tekee upeita ulkoasuja <3
- Raviponin matkassa - blogia oon seuraillut jo jonkin aikaa, mutta nyt oon alkanut lukemaan sitä enemmän, ja täytyy sanoa, että ihana blogi ja kiinnostavia postauksia. Aihekin on mulle aika ajankohtainen nyt kun Pekkoa ajokoulutetaan ja ajan kesäkuussa sen poniravikortin. Tämän Katrin blogin kaltaisia raviponiblogeja täytyisi olla kyllä enemmän! (tai sitten niitä on hankala löytää) :D



...kommentoija

Viime kuun aktiivisimpia kommentoijia olivat Anki ja eräs nimettömänä pysyvä Anonyymi, jos jo-mainittuja ei lasketa. Kiitos Ankille ja Anonymille, kun jaksoitte kommentoida jokaiseen postaukseen <3

Apua, en tiedä miten tän asian nyt saisin sanottua. No, olette varmaan huomanneet, että postaustahti on hidastunut ja en ole ollut nyt niin aktiivinen kuin ennen. Syynä siihen on, että mulla ei ole enää inspiraatiota tähän blogiin, ja että aika ja kiinnostus ei riitä kirjoittamaan postauksia. Nyt lähipäivinä oon pohtinut, tykkäänkö enään blogin ylläpitämisestä niin kuin ennen, ja ketä varten tätä teen. Totesin, että kirjoittamisesta on tullut niin sanotusti pakkopullaa. Oon aina ajatellut, että bloggaan lähinnä itseäni varten, ja siksihän minä tämän blogin perustinkin. Mun on kuitenkin pakko myöntää, että en enää tiedä ketä varten pidän tätä blogia. Teidän kommentit on ihania, ja on mahtavaa ajatella, että joku tuntematon ihmien oikeasti lukee blogiani ja jopa pitää siitä! Mutta jos bloggaan vain lukijoita varten, ilman kiinnostusta kirjoittaa, postausten taso laskee entisestään.
Oon miettinyt erilaisia vaihtoehtoja mitä teen tämän kanssa ja oon nyt lopulta päättänyt, että tämä blogi on nyt ikävä kyllä tullut päätökseensä. Noin, siinä se nyt tuli. Tää päätös on ollut mulle tosi vaikea, sillä tää blogi on kuitenkin ollut tosi tärkeä mulle, vähän niin kuin päiväkirja. Tästä aikaisemmin ihanasta bloggausharrastuksesta on tullut stressinaihe, enkä halua enää jatkaa tätä. Oon pahoillani niille jotka eivät odottaneet mitään tälläistä, mutta ajattelin että parempi jos lopetan kokonaan, kuin että satunnaisia postauksia tulisi harvoin ja nekiin vain pakon edessä.Oon harkinnut tätä pitkään, mutta en halunnut mainostaa sitä ennen varmaa päätöstä.

Oon pahoillani, mutta nyt on aika sanoa hyvästit tälle blogille! :(

Mutta älkää huoliko, >tästä< pääsette uuteen blogiin!

Pari edellistä ratsastustuntia

Tässä postauksessa siis kerron parista edellisestä ratsastustunnistani, kuten otsikko kertookin.

Tunti Hjalmarilla

Tällä tunnilla meillä oli eri ratsastuksenopettaja kuin yleensä. Alkukäyntien jälkeen kokosimme ohjat opettajan selostaessa tehtävän. Tehtävänä oli kääntyä aina "metsän puolen" lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja väistää halkaisijan lopusta muutama askel uralle, kääntyen aina vuorotellen vasemmalle ja vuorotellen oikealle. Tää oli mun mielestä kiva tehtävä ja se sujui ihan hyvin, vaikka oonkin yleensä aika huono väistöissä.

Usein vasemmalle käännyttäessä Hjalmar pyrki vähän kiirehtimään, joten aluksi se ei oikein sujunut. Oikeaan suuntaan väistöt sujuivat paljon paremmin, mutta parin kerran jälkeen tajusin ennakoida Hjalmarin kiihdyttämisen ajoissa, ja myös tähän suuntaan juttu alkoi mennä luontevammin. Hetken päästä tehtävä muuttui hiukan.

Tarkoituksena oli ratsastaa tölttiä keskihalkaisijan puoli väliin, hidastaa mahdollisimman rauhalliseen käyntiin ja väistättää hevosta samalla tavalla kuten äskenkin ja nostaa sen jälkeen taas töltti. Toisin kuin yleensä, Hjampe oli nyt reippaalla päällä, tämäkin juttu sujui hyvin. Tunnilla oli tavallista enemmän ratsastajia ja halkaisijalla oli usein ruuhkaa, joten tein Hjampe kanssa myös paljon voltteja ja ympyröitä. Toistimme kyseistä tehtävää aika pitkään, jonka jälkeen menimme keskihalkaisijan paristi kokonaan töltissä.

Välikäyntien jälkeen kokonnuimme metsän päädyn lyhyelle sivulle pääty-ympyrälle. Opettaja selosti tehtäväksi, että jokainen nostaa vuorotellen laukan vasempaan  kierrokseen  lyhyen sivun keskeltä ja laukkaa pitkän (ja tarvittaessa lyhyenkin) sivun loppuun asti sillä aikaa kun muut kiersivät ympyrää käynnissä.

Tykkäsin myös tuosta tehtävästä, sillä emme yleensä kovinkaan usein laukkaa yksitellen. Olin ns. järjestyksenä keskimmäisenä, eli nostin laukan aina kolmantena. Ensimmäisellä kerralla en ehtinyt valmistelemaan nostoa kunnolla, joten en saanut laukkaa nostettua. Muut kerrat sujuivat paremmin. Hjalmar ei yleensä millään meinaa nostaa vasenta laukkaa, mutta nyt se onnistui melkein  jokaiselta kerralla (yhden kerran se nosti oikean laukan). Myös oikeaan kierrokseen laukat sujuivat hyvin ja  reippaasti, vaikka Hjalmar meinasikin välillä ennakoida nostot. Loppuun jatkoimme vielä hetken tölttiä, ennen kuin annoimme hevosille pitkää ohjaa.

Tästä tunnista jäi kyllä mukava tunne, kun pitkästä aikaa koko tunti meni oikeasti hyvin! :)

~ ~ ~ ~ ~

Tunti Pikku-Askjalla

Alkukäyntien jälkeen tehtävänä oli seuraavanlainen: Pysähdys pitkän sivun alussa, ja siitä jatkettiin kootulla käynnillä sivun keskelle asti. Siinä käyntiaskelta pidennettiin ja mentiin puomin ylitse. Lyhyt sivu mentiin normaalitempoisessa käynnissä. Seuraavalla pitkällä sivulla oli taas pysähdys, ja sama tehtävä uudestaan.

Tää oli mielestäni ihan hauska tehtävä, ja sellainen johon täytyi oikeasti keskittyä, varsinkin tuo ns. koottu käynti.  Yleensä meillä ei oo mennyt kovin hyvin Askjan kanssa, joten nyt yllätyin, kun se kuunteli mua hyvin. Mielestäni pidennetty ja koottu käynti sujuivat molemmat hyvin, vaikka toki parantamistakin olisi ollut. Kootun käynnin vauhti oli välillä epätasainen ja vaihteleva, mutta loppua kohden sain sen ongelman korjattua.

Sen jälkeen menimme samaa tehtävää töltissä ja ravissa siten, että lyhyen sivun aikana hevonen siirrettiin tölttiin, ja pitkän sivun keskikohdan jälkeen ravissa ylitettiin puomi, jonka jälkeen jälleen siirryttiin taas tölttiin.

Tämäkin juttu sujui hyvin, vaikka alkuun en tajuunnutkaan käskeä Askjaa menemään reippaammin puomilla. Opettajan onneksi huomauttaessa tuosta korjasin kuitenkin asian.
Loppuun otimme vielä laukannostoja kumpaankin suuntaan niin, että lyhyen sivun alussa hevonen siirrettiin töltistä raviin, ja pitkän sivun alussa nostettiin  laukka. Oikeaan kierrokseen mentäessä pitkän sivun lopussa Askja temppuili jotenkin kummallisesti. Se punki kylki edellä takaisin uralle volttia tehdessä ja uralle päästyään puolestaan punki sen sisäpuolelle. Lopulta sain sen kuitenkin tottelemaan raipan avulla (vaikkei se välttämättä ole ihan oikea tapa).

Itse nostot kuitenkin sujuivat kivasti, ja Askja oli mukavan reipas, vaikkakin hiukan rynnivällä päällä. Tämäkin tunti olo kokonaisuudessaan tosi mukava :)

Mä ja Hjalmar
© kaverini Janina, joka oli mukana katsomassa tuntiamme

Toivottavasti tää ei ollut liian sekava postaus, vaikka kerroinkin samassa kahdesta tunnista!