perjantai 29. tammikuuta 2016

Jotain juoksuttamisesta


"Juoksuttaminen mielletään usein osaksi nuorten ratsujen koulutusta, mutta se on varteenotettava vaihtoehto myös aikuisten hevosten liikuntamuodoksi. Juoksuttaminen sopii ratsujen lisäksi myös ravureille, joiden lihaksia halutaan vahvistaa tai vinoutta suoristaa."*

 - Tälläkin hetkellä juoksuttaminen on Pekolle oikein hyvä liikutusmuoto varsinkin koulutuksen ja ihan vain liikutuksenkin kannalta. Me pyritäänkin  yleensä juoksuttamaan Pekko noin kerran viikossa.





"Juoksuttamisessa pätee sääntö, etteivät molemmat osapuolet saa olla ensikertalaisia. Kokemattoman juoksuttajan pitäisi harjoitella liinan käyttöä tottuneen hevosen kanssa, ennenkuin ryhtyy opettamaan varsaa juoksutuksen saloihin."*

- Haha, eikä :DD Me ei ainakaan Pekon kanssa rikota tätä sääntöä, ei missään nimessä!
Mutta siis onhan toi ihan totta, mun olisi paljon helpompi yrittää kouluttaa Pekkoa, jos osaisin itse jo valmiiksi juoksuttaa hevosta tai pääsisin harjoittelemaan sitä jonkun kokeneen ja rauhallisen hevosen kanssa. Pakko myöntää, että Pekkohan nimittäin on ensimmäinen ja tähän mennessä ainut hevonen/poni jota olen koskaan juoksuttanut. Meistä siis Pekon kanssa kumpikaan ei osaa melkein _mitään_, kumpikin vaan harjoitellaan ja opetetaan samalla toisiamme.




"Vaikka juoksuttaminen saattaa näyttää helpolta, lähemmäs kymmenmetrisen liinan sekä täyspitkän juoksutuspiiskan käsittely voi olla aluksi yllättävän kömpelöä."*

- Tämäkin on totta. Noin pitkän liinan käsittely on todellakin mulle vielä aika hankalaa. Oon pari kertaa luistanutkin liinan käytöstä ja juoksuttanut Pekkoa sen pisimmällä riimunnarulla, joka on huomattavasti paljon kätevämpää ja helpompaa, varsinkin kun emme edes tarvitse lähes kymmenen metriä pitkää liinaa, kun puolet vähemmän sen pituudesta riittäisi hyvin. Toki mun täytyy silti oppia käsittelemään paremmin myös liinaa, oli se sitten miten pitkä tahansa ja oli hevonen kuka tahansa.
           Myös piiskan kanssa mulla on välillä vähän ongelmia, kun vahingossa tökkään sillä joskus Pekkoa pehvaan, ja se onkin paristi vetänyt siitä pienen pukkilaukkapätkän :D Onneksi raipan käsittely on kuitenkin helpompaa kuin liinan.






Lähes viikko sitten, eli viime sunnuntaina Pekolla ja mulla oli taaskin maastakäsittely/juoksutus - koulutus. Harjoittelimme lähinnä vain peruutuksia ja pysähdyksiä. Se ei mennyt ehkä kuin hyvin kuin odotin, mutta mulla eikä Pekollakaan selvästi ollut silloin erityisen hyvä päivä. Toisaalta, miten voisin edes olettaa kaiken menevän aina täydellisesti kun on kaksi elävää olentoa, joilla on molemmilla oma tahto ja erilaiset mielipiteet ? Ja kun vielä molemmat osapuolet ovat kokemattomia.




Valmentaja sanoi mulle, etten halua komentaa Pekkoa. Mielestäni se ei kuitenkaan ole siitä kiinni. Kyllä mä haluan, ja myöskin jopa uskallan tehdä niin, oonhan tehnyt niin monta kertaa. En ehkä ole vain tarpeeksi itsevarma tai päättäväinen tai jotain, eikä Pekko niin sanotusti "pidä mua lauman johtajana", niin ettei aina mun epämääräiset käskyt mene sille perille. Mutta sitähän me harjoittellaan. Plus luulen että mua jotenkin alitajuntaisesti vähän jännitti toi valmennus, joten en ehkä jotenkin uskaltanut yrittää niin kunnolla kuin yleensä.
Jos tästä muuten sai sellaisen käsityksen, etten tykkäisi noista "valmennuksista" tai jtn, niin päinvastoin, tuo valmentaja osaa kyllä opettaa hyvin ja nuo valmennukset ovat todellakin tarpeellisia :)



Loppujen lopuksi kaiken ei aina tarvitsekaan mennä täydellisesti. Virheistä oppii, ja juuri virheiden ja epäonnistumisten takia se onnistuminen tuntuu vielä enemmän voitolta ♥



Psst! Joiden tämän postauksen tekstien perässä oleva *-merkki tarkoittaa, että kyseinen tekstin pätkä on kopioitu täältä!


10 kommenttia:

- Kivat kommentit piristävät aina päivää :)
- Asiallinen kritiikki ja palaute ovat sallittuja.
- Ilkeät kommentit poistetaan!